Ihon rakenne

Osion Ihosaidaudet – johdanto morfologiaan on kirjoittanut Michael Heidenheim

Michael Heidenheim on Roskilden sairaalan ylilääkäri sekä iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri.
Hänen kiinnostuksen kohteita ovat lääketieteellisen ja ihotauteihin liittyvän tiedon välittäminen, käytännön kliiniset toimenpiteet ja teledermatologia.

Iho on ihmiskehon suurin elin. Sen pinta-ala on noin 1,8 m2, ja sen paino vastaa noin 16 %:a kehon painosta.
Ihon komponentteihin kuuluvat epiteelinen, mesenkymaalinen, glandulaarinen ja neurovaskulaarinen yksikkö.

Iho voidaan jakaa kolmeksi funktionaaliseksi yksiköksi

  1. Ektodermasta kehittynyt epidermis
  2. Mesodermistä kehittynyt dermis
  3. Ektodermasta ja mesodermasta kehittyneet adneksirakenteet
  • Ekriiniset hikirauhaset
  • Apokriiniset hikirauhaset
  • Talirauhaset
  • Karvatupet
  • Kynnet

Ihon toiminta

  • Fyysinen puolustus
  • Mekaaninen puolustus
  • Neste- ja elektrolyyttitasapainon säätely
  • Ultraviolettivalon vaikutuksen vähentäminen
  • Kehon lämmönsäätely
  • Sensorinen elin
  • Immuunijärjestelmän valvonta
  • D-vitamiinin tuotanto
  • Kosmeettinen elin

Epidermis koostuu keratinosyyteistä, joka on seuraavat kerrokset kattava monikerroksinen rakenne:

  1. stratum basale (germinativum)
  2. stratum spinosum
  3. stratum granulosum
  4. stratum corneum.

Basaalisolukerros koostuu pilarimaisista epiteelisoluista, joiden sisällä on melanosyyttejä ja dendriittisoluja (Langerhansin soluja), joilla on haarakkeita muihin kerroksiin. Langerhansin solut ovat kehittyneet luuytimestä, ja niillä on makrofaginen ja antigeenejä muodostava funktio.

Stratum spinosumin keratinosyytit ovat sisältäkäsin yhdistyneet desmosomeihin.

Stratum corneum koostuu tumattomista lipidien erottamista keratinosyyteistä, jotka rakenteeltaan muistuttavat ‘laastia ja tiiliä’, ja jonka tehtävänä on suojata ihoa ulkoisilta vaikutuksilta.

Stratum corneumin paksuus vaihtelee alueittain. Ohuinta se on silmäluomissa ja paksuinta puolestaan kämmen- ja jalkapohjissa.
Epidermiksen uusiutumisaika on 60 päivää. Epidermiksen toimintaa ja kasvua stimuloivat monet immunologisten sytokiinien ja kasvuaktiivisten keratinosyyttien ohjaamat tekijät. Aktivoituneet epidermaaliset keratinosyytit sisältävät siten suuren määrän sytokiineja, jotka voivat moduloida lymfosyyttien ja granulosyyttien toimintaa monimutkaisen immunologisen mallin mukaan, mikä patologisesti tarkoittaa suurta määrää dermatooseja.

Keratiini on epidermiksen pääasiallinen rakenteellinen proteiini. Keratiiniproteiineja tunnetaan ainakin 20, ja ne jaetaan kahteen pääryhmään molekyylipainonsa mukaan. Kaikki keratiiniproteiinit ovat geneettisesti määrättyjä eri anatomisille alueille iholla, rauhasissa ja limakalvoissa.

Epidermis erottuu dermiksesta basaalimembraanilla, joka sijaitsee epidermiksen ja dermiksen yhtymäkohdassa.
Ultrastrukturaalisesti basaaliset keratinosyytit ovat sidoksissa basaalimembraaniin hemidesmosomein, jotka liittyvät tonofilamentteihin ja solunulkoisiin komponentteihin. Nämä sijaitsevat lamina lucidassa, jolla on dermikseen kiinnittyviä ominaisuuksia. Lamina lucidan alla on lamina densa ja lamina fibroreticularis, jossa on pituussuuntaisia ankkurifilamentteja.

Suhteessa basaalimembraaniin ja dermikseen löytyy erilaisia kollageenityyppejä (kollageeni IV-VII), joilla on merkitystä adeesion kannalta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *